Artikkelin on antanut käyttöömme FitDog Finland Oy, ja sen kirjoittaja on ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Minna Leppänen.
Lisää aiheesta www.fitdog.fi

Solu on kaikkien elävien organismien perusyksikkö. Erilaistuneet solut muodostavat kudokset ja elimet, jotka huolehtivat elimistön toiminnasta ja eri tehtävistä. Jotta solut ovat toimintakykyisiä, ne tarvitsevat energiaa ja nestettä. Ilman nestettä eri aineiden, kuten elektrolyyttien kuljetus elimistössä, soluihin ja niistä pois olisi mahdotonta. Siksi riittävä, tasapainoinen nesteaineenvaihdunta on elintärkeää kaikille eläville organismeille, myös koirille.

Normaalisti elimistöstä n. 50 – 70 % aikuisen koiran elopainosta on vettä. Tästä vesimäärästä n. kaksi kolmasosaa on solujen sisällä (ns. intrasellullaarineste) ja yksi kolmasosa ulkopuolella soluväliaineessa (ns. ekstrasellulaarineste). Elektrolyyteistä natriumia ja kloridia on normaalisti suuret pitoisuudet ekstrasellullarinesteessä, kun taas kaliumia ja fosforia on runsaammin solujen sisällä. Intrasellullaari- ja ekstrasellullarinesteen elektrolyyttipitoisuudet ja niiden väkevyyserot säätelevät nesteen kulkua solun sisälle ja soluista ulos. Ylläpitotarve on se neste- ja elektrolyyttimäärä, jonka koira tarvitsee päivittäin pitääkseen elimistön kokonaisnestemäärän ja elektrolyyttipitoisuudet normaalilla tasolla. Liikunta ja muu harjoittelu aiheuttaa muutoksia neste-, elektrolyytti- ja happo-emästasapainoon. Muutokset riippuvat useista tekijöistä kuten harjoituksen tyypistä, kestosta, vaativuudesta ja raskaudesta, sääoloista ja ulkolämpötilasta sekä eläimen omasta lämmönsäätelykyvystä. Fyysinen aktiivisuus nostaa ruumin lämpöä, sillä lihasaktiivisuuden muodostamasta lihasenergiasta noin 70 % muutetaan lämpöenergiaksi. Elimistön normaalissa jäähdytysprosessissa suorituksen aikana ja sen jälkeen kuluu runsaasti vettä. Toisin kuin ihminen, joka säätelee ruumiinlämpöä hikoilemalla, koira poistaa valtaosan ylimääräisestä lämpöenergiasta läähättämällä. Siksi koira kuluttaa lämmönsäätelyssä enimmäkseen vettä, mutta elektrolyyttipitoisuudet eivät juurikaan vähene läähättäessä. Myös lisääntynyt virtsaaminen ja ulostaminen aiheuttaa nesteenmenetystä elimistöstä. Monilla koirilla voimakas fyysinen aktiivisuus ja rasitus aiheuttaa ripulia (ns. stressiripuli), joka voi aiheuttaa merkittävää nestehukkaa.

Koiran päivittäinen nestetarve riippuu mm. sen koosta, rodusta, yleisestä aktiivisuudesta, liikunnan määrästä ja raskaudesta, ruuan tyypistä ja sisällöstä sekä ympäristön lämpötilasta. Koirat, jotka syövät kuivaruokaa tarvitsevat luonnollisesti muuta nestettä enemmän kuin kosteaa ruokaa syövät koirat. Monilla urheilukoirilla ruokavaliossa on runsaasti valkuaisaineita. Elimistön valkuaisaineiden aineenvaihdunta ja aineenvaihduntatuotteiden poistaminen elimistöstä mm. virtsassa vaatii enemmän nestettä kuin vähemmän valkuaista sisältävän ruuan käsittely. Koiran keskimääräinen nestetarve vuorokaudessa on n. 0,5-1 dl/ painokilo. Määrä voi nousta jopa yli 1,5 dl/kg rankan harjoituksen ja /tai korkean ympäristön lämpötilan seurauksena. Näin ollen 20 kg painavan koiran päivittäinen nestetarve voi vaihdella noin yhdestä litrasta yli kolmeen litraan.

Jos elimistön nestepitoisuus laskee alle normaalitason, puhutaan elimistön kuivumisesta (dehydraatio). Kuivumisen aiheuttaa joko liian vähäinen nesteen saanti tai lisääntynyt veden menetys, jotka taas voivat johtua useista eri syistä. Jo 3-4 % dehydraatio, vaikka ei olekaan havaittavissa ulospäin, heikentää koiran suorituskykyä. Verestä tulee ”tahmeampaa”, joten sydän joutuu työskentelemään voimakkaammin pumpatakseen verta elimistöön. Tämän vuoksi veren virtaus elimistössä hidastuu, joka aiheuttaa mm. heikentymistä ravinteiden kuljettamisessa lihassoluihin. Noin 5 % dehydraatioaste on yleensä jo havaittavissa mm. ihon elastisuuden vähenemisenä (iho jää poimulle nostettaessa) sekä kuivina tahmeina limakalvoina mm. ikenissä. Jos kuivumisaste on 7-8 %, tarvitaan jo tehokasta hoitoa, jotta saadaan palautettua elimistön normaali toiminta ja estettyä aineenvaihduntahäiriöiden muuttuminen palautumattomiksi, mikä johtaa eläimen kuolemaan ilman riittävän aikaista ja tehokasta hoitoa.